Joo, tsori. Tiedän oon ollu aika laiska kirjottelemaan. Osasyyllisiksi kyllä nimeän Teidät, hyvät olemattomat (?) lukijat. Tuntuu vaan ettei kukaan oikeen jaksa lukea tätä, miksi siis kirjoittaa? Varsinkin kun kävin tossa laitattamassa rakennekynnet abouttiarallaa kuukausi sitten ja koneella kirjottaminen kusee. Joojoo, yritän taas ryhdistäytyä.

Joulukin tuli ja meni. Ei oikeastaan juhlittu sitä juuri mitenkään. Ei oikeen ollut minkäänlaista joulutunnelmaa eikä mitään. Oli ihan melkeinpä normipäivä vaan. Tavallaan ehkä ihan hyvä, ei ainakaan tullut sellasta kamalaa ikävää kotiin. Mitä nyt kun soitin Suomeen ja siellähän ne kaikki oli syömässä ja avaamassa lahjoja. Täällä ei juurikaan lahjojakaan vaihdettu. Gonzalo (poikastävänkuvake, pitkä juttu, ette halua tietää) ja sen vanhemmat kyllä lähetti mulle pari pakettia. Ja mitäpä paketeista paljastuikaan - KORUJA. En taidakaan olla aiemmin maininnut, mutta mulla tosiaan on täällä ihan mieletön määrä erilaisia koruja, varsinkin korvakoruja. Kohta mulla taitaa olla eri korvakorut vuoden jokaiselle päivälle. En taida pystyä tuomaan kaikkia mukanani Suomeen vaikka kuinka haluaisin. Kuitenkin mulla on pieni epäilys, että niitä koruja vielä kerääntyy paljonpaljon lisää tässä jäljellä olevan puolen vuoden aikana. Nojoo, nyt vähän karkas taas mopo käsistä. Miten voinkin olla niin hyvä vaan puhumaan ympäripyöreitä. Niin siis jouluaattona vaan istuskeltiin tossa pihalla naapureiden kanssa ja grillailtiin lihaa (joka on muuten täällä harvinaisen pahaa, läskiä ja jänteitä). Siinä se sitten. Eipä juurikaan ollut koti-ikävää, mutta enpä juurikaan saanut minkäännäköstä käsitystä millanen on perinteinen costaricalainen joulu.

Siinä sitten seuraavaksihan oli uusvuosi. Sekin hyvin pitkälti meni siinä, että istuskeltiin naapureiden ja muutamien sukulaisten kanssa tossa pihalla, grillailtiin ja tokihan siinä oli hieman juomisiakin. Kuunneltiin Juanesia mun pyynnöstä ja naapurithan (jotka tosiaan on kolumbialaisia) mielellään sitä soittivat. Ollaan siis naapureiden kanssa paljon tekemisissä, usein istuskellaan tossa pihalla ja pölistään niitänäitä. Naapuriin siis kuuluu: äiti (Cenaida), isä (Moises), pojat Diego (20v.) ja Jonatan (18v.). Tosi hassunhauskoja immeisiä. UVna tosiaan Moises sano että haluaa että mä tiedän, että oon niille tosi rakas ja kun osa perhettä. Se tuntu tosi kivalta, koska täällä mun nykysessä perheessä ei oikeestaan kamalasti tunnu siltä. Hostäidin kanssa menee kaikki ihan hyvin ja se onkin tosi mukava. Esittelee mut aina kaikille sen tyttärenä ja porukka jää tuijottamaan mua sillee tosi epäuskosesti. Näin että uskoakko vaiko ei :D. Niin että adoptoitu tytär. Hostsiskon (Denia) ei sitten meekää niin kamalan hyvin. Se on alusta asti ollut kamalan mustasukkanen sen äidistä. En ymmärrä, se oli kuitenkin se, joka halus tänne vaihtarin. Ja varmaan kuitenkin ihan hyvin tunsi ittensä, että olis tiennyt että mustasukkaseksihan se tulee. Okei, hostäiti antaa mun mennä ja tulla aika pitkälti just niin kun ite haluan. Tai siis että voin lähteä ulos mikä päivä vaan haluan. Nyt kun ei oo koulua tai mitään. Hostsisko taas ei voi niinkään lähteä ulos, kun sen pitäis opiskella. Tai siis tossa marraskuussa kun niillä oli loppukokeita ja Denia sitten sai hylätyn kolmesta eri kokeesta. Nyt vissiin tammi-helmikuussa sen pitää uusia ne kokeet ja päästä läpi, muuten se joutuu käymään vuoden uudestaan läpi. Tämä tyttö ei kuitenkaan halua opiskella ja hostmama on enemmän kun näreissään siitä. Että näin.

Iskäkin tulee tossa reilun viikon päästä. Siitä tulee mielenkiintosta :D