Voi ette uskokaan kuinka tyytyvainen ma olen siina vaiheessa kun paasen omaan kotiin, omaan sankyyn - tai ylipaatansakin johkii ettei tarvii katella ymparilleen et onko jalassa kiipeilemassa joku hemmetin jattitorakka, tai meinaako mutanttiheinasirkat hyokata paalle. Nain nimittain kavi.

Taisi olla viime viikonloppu ja istuin rauhassa tuolilla huoneessani. En varmaan ihan kamalasti valehtele jos sanon etta olin piilareita pistamassa silmiin. Sivusilmalla oon nakevinani jotain mun jalassa. Katon vahan tarkemmin ja mita naenkaan - sellanen ihan HIMOiso torakka. Kaikki tietaa, millasia torakoita on Kreikassa esmes. Noh. Taa oli sellanen, mut vaan joku nelja kertaa isompi. Sen pituus oli varmaan joku 15cm. Hyppasin ylos tuolilta ja huusin niin hemmetisti :D Mun sydan tais oikeesti jattaa yhen lyonnin valista. Se oli aika kamalaa. Itseasiassa en vielakaan tieda et tekeeko ne torakat mitaan. Tai siis taal on sellasia pienia (loysin tanaan aamulla sellasen mun vaatelaatikosta), mut ne ei tee mitaan. Ne on vaan allottavia.

Ja sit eilen illalla kun katoin mun huoneessa leffaa. Hostsisko tuli sinne jutskaamaan jotain ja yhtakkia se katto mun taakse sillee "whoaa". Ma tietenkin katoin et mika siel on - niin sellanen ihan hillittoman kokonen heinasirkka. Okei, tiedan et ne ei tee mitaan. Mut toi oli oikeesti tosi iso. Ei siin sit, jatkoin puhumista hostsiskon kanssa, kuitenkin pidin koko ajan silmalla sita hemmetin heinasirkkaa. Ja sit yhtakkia se hyppas mun NISKAAN. Voitteko kuvitella kuinka hyppasin vahan nopeesti pois niilta sijoiltani.

Etta sellasia kivoja kotielaimia meilla taalla.

Mut eilen oli kyl aika helmi. Soitin Patricialle (toinen suomalainen vaihtaritytto, jonka kanssa matkustin Helsingista tanne). Soitin lahinna kysyakseni etta miten se on hoitanu noi rahansiirrot, kun mun electroni ei ainakaan tahan mennessa oo toiminut taalla. Patricia sano et se on kyl ainakin kayttany electronia, et silla se on toiminu kylla. Joten taytyypa kayda ihan jossain isommassa pankissa kysymassa tata juttua. Mut Patricia kyl sano et jos en saa tata toimimaan, niin voidaan kyl teha niinkin etta mun vanhemmat laittais rahaa Patrician tilille ja Patricia kavis nostamassa ne ja antais mulle. Aina vaik kerran kuussa tai jotain. Ei kuitenkaan asuta niin kaukana toisistamme. Ja sit puhuttiin et tanaan voitais naha yhessa paikallisessa ostarissa. Et kaytais vaik syomassa ja juteltais. Koska taa on kuitenkin yllattavan rankkaa kun ei oo ketaan kenelle jutella. Mut kuitenkin.. Kysyin sita siis mun hostmamalta ja hostsisko oli siin vieressa kans. No oke, ensinnakin kun talla perheella ei oo autoa. Tai on, mut vaan isalla, ja isa ei asu saman katon alla. Ja se ei vissiin just tanaan pysty heittamaan. No ei siin sit mitaan, sanoin et voin tietty kysya Patrician hostvanhemmilta et josko ne millaan pystyis kuskaamaan tai sillee. No eikohan hostsiskollakin ollut sanansa sanottavana siihen. Ei sillee et sen mielipiteella olis mitaan merkitysta. Mut se rupes mutisemaan etta oot kuitenkin tosi vasyny koulun jalkeen ymsyms. kun sulla on sita lentopalloa ja vaikka mita. Joo, kylla olen ihan varsin tietoinen siita, etta yleensa oon vasyny koulun jalkeen ja etta mulla on lentopalloa vika tunti tanaan. Sanoin vaan sille et joojoo, aiti. Ja sit taas se meinas saada kauheen kohtauksen (se ei tosiaan yhtaan tykkaa et sanon sita aidiks). Onneks sit jo hostmama ja hosttati sano sille et anna nyt Iinan teha omat paatoksensa, et Iina on varmaan ihan tietoinen noista kaikista jutuista. Olin sillee et KIITOS. Joku sano sen mun puolesta. Johan oli vaikeeta. Mut taytyy nyt toivoa etta paasisin jotenkin sille ostarille tanaan. Mulla olis ihan hirveesti kaikkea mita mun pitais ostaakin. Mm. se muistitikku, niin saisin niita kuvia pistettya tanne.

No joo, ehka taa oli tassa talla kertaa. Helpotti kylla kummasti pieni vuodatus taas.