Anteeks, oon ollut tosi laiska. Mutta siis hengissä ollaan vielä! :D

Mutta siis iskähän tuli sitten Riston kanssa tänne. Tulivatkin päivää myöhemmin kun mitä niiden piti alunperin tulla. Kuulemma oli ollut ongelmia sekä Oslossa että New Yorkissa joten joutuivat nykkiin sitten yöksi jäämään. Se oli aika jännää odotella siellä lentokentällä, vatsalaukku heitti volttia edestakasin ja koko ajan oli muka näkevinään niiden kävelevän sieltä lasin takaa. Loppujenlopuksi ne tuli sieltä ja hyvä ettei sydän hypännyt kurkun kautta suoraan siihen kaakeleille. Toi lentokenttä on siitä hanurista, että kaikkien pitää odottaa ulkona, erityistä odotussalia ei siis ole. Jotenka siis kun iskä ja Risto pääsi ulos ovista niin minähän siellä reippaana tyttönä juoksin ja hyppäsin iskän kaulaan. Siinä sitten purin hampaita yhteen ja yritin olla itkemättä mutta sitten kun huomasin iskän nyyhkyttävän niin se oli tervemenoa ja hanat auki. Siitä sitten lähdettiin ajelemaan meillepäin ja mulla meni käytännössä koko matka iskän kainalossa ollessa (osittain kyllä siksikin että oli oikeesti kylmä :D) Päästiin meille ja illalla sitten järkättiinkin pienet pippalot. Oli tosi kivaa, kaikki riehu ja tanssi salsaa ympäriinsä. Ja tilattiin hirvee sangollinen kiinalaista ruokaa kaikille. Lisäisin kuvia, jos saisin ton kuvanlisäyksen toimimaan. Joku toinen päivä katon sitä ja lisään sitten vaikka kuvat erikseen.

Siitä kuitenkin sitten juhlia seuraavana päivänä lähdettiin ajelemaan rannalle päin. Matka meni oikeen rattosasti ja tovin etsimisen jälkeen löydettiinkin "hotellille". Hotelli lainausmerkeissä, koska ne oli oikeastaan enemmänki huoneistoja tai siis keittiön ja muun kanssa. Oli ihan hyvä siihen hintaan verrattuna 80dollaria/yö/3hlöä. Ainut vaan että just siinä osassa oli vielä noi tiet vähän kesken, joten kadut oli hiekkateitä. Ja ton armottoman tuulen kanssa se olikin vähän kun hiekkamyrkyssä olis taaperrellut. Siellä sitten vietettiin vähän vajaa pari viikkoa rannalla maatessa ja itteämme käristellessä. Oli tosi outoa nähä suomalaisia siinä ympäristössä missä on yleensä tottunut vaan ticoja näkemään. Aluks oli ihan jännää olla tulkkina ja näyttää iskälle et kyllä tää espanja on tääl tarttunu aika hyvin. Mut loppujenlopuksi se vitsi vanheni aika nopeesti. Ristokin taisi jossain välissä kysyä että oonko mä ees suomalainen enää, vai mikä tää juttu oikeen on.

Ton jälkeen ei oo oikeestaan sattunut juuri mitään jännää. Viimeviikolla oli eka viikko koulussa ja torstaina lähettiin muiden vaihtareiden kanssa rannalle kolmeks päiväks. Oli tosi kiva sellanen 5tähden hotelli, jossa kaikki ruuat ja juomat kuulu hintaan. 200 dollaria siis seuraavasta:

Torstaina 7.00 piti olla Roberton (mun aluevalvojan) luona, vaikka aluks oltiin sanottu että meijät tullaan kotoa hakemaan. Roberton luoksi tuli vaan kaikki Cañasissa asuvat vaihtarit ja muut otettiin kyytiin sitten matkan varrella. Kävikin ilmi että bussissa oli noin 10 ihmistä ja kaks niistä ei puhunut saksaa. Onneks mulla oli toinen suomalainen tyttö siin helppimäs. Ne, jotka mut tuntee niin tietää tasan tarkkaan kuinka hirveesti mä tosta saksan kielestä tykkään, niin että olisin varmasti repinyt pelihousuni :D Matka rannalle menikin sitten ihan kivasti. Pistän kuvia myöhemmin.

No ainakin kirjotin jotain, nyt väsyttää niin paljon et ihan pakko mennä nukkumaan. Huomen taas skoleen :D

Ajattelin vaan nyt kirjotella jotain pientä, koska huomenna iskä on tulossa tänne, joten sitten en kahteen viikkoon kirjottele mitään (ei sillee et olisin ollu kauheen aktiivinen muutenkaan).

 

Tänään sit koko päivä ollaankin maalailtu iskän ja Riston huonetta. Siis kun hostmama rakennututti tonne talon perälle uuden huoneen ja se kaipas vähän maalia, niin sitä sitten. Gonzalon (poikaystävänkuvake) kanssa sitä maalailtiin. Niin siis tästä kyseisestä herrasta en ole tänne juurikaan kirjotellut. Ehkä johtuu siitä, että mummi ja vaarikin lukee tätä. Mut mitäs sitten, kyllä ne tietää että mulla on poikaystäviä ;D. Gonzalo on siis hostäidin siskonpoika - eli periaatteessa mun serkku :D Muttah.. Nojoo. TOSI vaikee persoona ja hooooh, ihan tulee äidin miesystävä siit mieleen välillä. Mut tosiaan sen kanssa maalattiin tota huonetta ja tuloksena oli, että mulla oli puoli selkää ja nenä valkosena. Ja yks kynsi poikki. 6-7h maalailtiin, ja vihdoin saatiin jotenkuten valmiiks. Huomenna pitäis viel laittaa tot huonetta. Eli mitä kaikkee pitää tehä:

-herätä aikasin :D

-käydä korjauttamassa toi yks kynsi

-tunkee tonne huoneeseen pari sänkyä ja tuuletinta (tähän menee aikaa)

-soitella ihmisille ja kutsua niit perjantaiks tänne (meil on PILEET)

-5 aikoihin lähteä lentokentälle vanhuksia vastaan.

 

Että näin. Lopuks voisin viel tunkee kuvan musta ja Gonzalosta. Ihan vaan jotta näette.

 

Tänään sattu jotain aika jännää. Olin ihan normisti, istuin mun sägyllä ja surffailin netissä, kunnes Denia huutaa olohuoneesta "MAMI! Esta temblando" (niin että maanjäristys). Sillee puolipaniikissa. Mä hetkeksi jäin vaan paikalleni jumittmaan sillee "häh, en tunne mitään". Sit pari sekunttia ja se rupes jo tuntumaan. Päässä rupes pyörimään ja sillee tavallaan pyörrytti. Kaikki tuntu keinuvan edestakasin. Mun avoinna ollut ovikin heilu edestakasin. Se oli aika jännä tunne. Jonkun about tunnin päästä siitä tuli uutisista, että Alajuelan provinssissa oli jyrissyt. Sieltä on tänne suhteellisen pitkä matka (joku 150km noin abouttiarallaa, joka on CRn mittakaavassa pitkä matka). Ja täälläkin järisi.

Mä asun siis Cañasissa, jonka osoitin punaisella nuolella. Maanjäristyksen see.. "keskus" (en nyt muista mikä sille olis virallinen termi) mut tosiaan oli jossain tossa ympyrän alueella. Voimakkuuttahan tällä oli "vain" vaatimattomat 6.2. Uutisissa haastateltiin ihmisiä, joilta oli romahtanut koti ja kaikki. Niille ei jäänyt mitään. Hostäiti sanokin just että tästä lähtien pitää nukkua rintsikat päällä - että on sitten valmiina pikaiseen ulostautumiseen talosta jos yöllä sattuu järisemään. Vitsi toki, mut kyllä tollanen pistää ajattelemaan.

Just tossa pari päivää sitten näin lentävän torakan ja se melkein lensi mua päin. Juoksin ulos autotallista (kun tosiaan istuin autotalli/pyykinpesupaikka/takapiha- yhdistelmässä) naapureiden luo, jotka istui autotallin oven ulkopuolella. Tärisin ihan sikana ja kysyin niiltä että osaako torakat lentää. Ne oli silleen et joo, ja se että torakat lentää, niin meinaa sitä että kohta järisee. Aika jännää.

Joo, tsori. Tiedän oon ollu aika laiska kirjottelemaan. Osasyyllisiksi kyllä nimeän Teidät, hyvät olemattomat (?) lukijat. Tuntuu vaan ettei kukaan oikeen jaksa lukea tätä, miksi siis kirjoittaa? Varsinkin kun kävin tossa laitattamassa rakennekynnet abouttiarallaa kuukausi sitten ja koneella kirjottaminen kusee. Joojoo, yritän taas ryhdistäytyä.

 

Joulukin tuli ja meni. Ei oikeastaan juhlittu sitä juuri mitenkään. Ei oikeen ollut minkäänlaista joulutunnelmaa eikä mitään. Oli ihan melkeinpä normipäivä vaan. Tavallaan ehkä ihan hyvä, ei ainakaan tullut sellasta kamalaa ikävää kotiin. Mitä nyt kun soitin Suomeen ja siellähän ne kaikki oli syömässä ja avaamassa lahjoja. Täällä ei juurikaan lahjojakaan vaihdettu. Gonzalo (poikastävänkuvake, pitkä juttu, ette halua tietää) ja sen vanhemmat kyllä lähetti mulle pari pakettia. Ja mitäpä paketeista paljastuikaan - KORUJA. En taidakaan olla aiemmin maininnut, mutta mulla tosiaan on täällä ihan mieletön määrä erilaisia koruja, varsinkin korvakoruja. Kohta mulla taitaa olla eri korvakorut vuoden jokaiselle päivälle. En taida pystyä tuomaan kaikkia mukanani Suomeen vaikka kuinka haluaisin. Kuitenkin mulla on pieni epäilys, että niitä koruja vielä kerääntyy paljonpaljon lisää tässä jäljellä olevan puolen vuoden aikana. Nojoo, nyt vähän karkas taas mopo käsistä. Miten voinkin olla niin hyvä vaan puhumaan ympäripyöreitä. Niin siis jouluaattona vaan istuskeltiin tossa pihalla naapureiden kanssa ja grillailtiin lihaa (joka on muuten täällä harvinaisen pahaa, läskiä ja jänteitä). Siinä se sitten. Eipä juurikaan ollut koti-ikävää, mutta enpä juurikaan saanut minkäännäköstä käsitystä millanen on perinteinen costaricalainen joulu.

 

Siinä sitten seuraavaksihan oli uusvuosi. Sekin hyvin pitkälti meni siinä, että istuskeltiin naapureiden ja muutamien sukulaisten kanssa tossa pihalla, grillailtiin ja tokihan siinä oli hieman juomisiakin. Kuunneltiin Juanesia mun pyynnöstä ja naapurithan (jotka tosiaan on kolumbialaisia) mielellään sitä soittivat. Ollaan siis naapureiden kanssa paljon tekemisissä, usein istuskellaan tossa pihalla ja pölistään niitänäitä. Naapuriin siis kuuluu: äiti (Cenaida), isä (Moises), pojat Diego (20v.) ja Jonatan (18v.). Tosi hassunhauskoja immeisiä. UVna tosiaan Moises sano että haluaa että mä tiedän, että oon niille tosi rakas ja kun osa perhettä. Se tuntu tosi kivalta, koska täällä mun nykysessä perheessä ei oikeestaan kamalasti tunnu siltä. Hostäidin kanssa menee kaikki ihan hyvin ja se onkin tosi mukava. Esittelee mut aina kaikille sen tyttärenä ja porukka jää tuijottamaan mua sillee tosi epäuskosesti. Näin että uskoakko vaiko ei :D. Niin että adoptoitu tytär. Hostsiskon (Denia) ei sitten meekää niin kamalan hyvin. Se on alusta asti ollut kamalan mustasukkanen sen äidistä. En ymmärrä, se oli kuitenkin se, joka halus tänne vaihtarin. Ja varmaan kuitenkin ihan hyvin tunsi ittensä, että olis tiennyt että mustasukkaseksihan se tulee. Okei, hostäiti antaa mun mennä ja tulla aika pitkälti just niin kun ite haluan. Tai siis että voin lähteä ulos mikä päivä vaan haluan. Nyt kun ei oo koulua tai mitään. Hostsisko taas ei voi niinkään lähteä ulos, kun sen pitäis opiskella. Tai siis tossa marraskuussa kun niillä oli loppukokeita ja Denia sitten sai hylätyn kolmesta eri kokeesta. Nyt vissiin tammi-helmikuussa sen pitää uusia ne kokeet ja päästä läpi, muuten se joutuu käymään vuoden uudestaan läpi. Tämä tyttö ei kuitenkaan halua opiskella ja hostmama on enemmän kun näreissään siitä. Että näin.

 

Iskäkin tulee tossa reilun viikon päästä. Siitä tulee mielenkiintosta :D

Hmm, jääny tuo kirjottelu nyt vähän vähemmälle joo. Ja taas voisin lisätä että onhan tuosta viimekerrasta jo aikaa. Kerroinhan, että Patricia oli tulossa tänne päin pariks päiväks. Joo, tulihan se.. mut päättikin sitten jäädä kaheks viikoks :D No ei siinä, oli meillä oikeen mukavaa. Kaikennäköstä kerkes tapahtua.

Esmes nyt se, että käytiin ratsastamassa. Oli ihan mukavaa - oli vaan tuo takapuoli vähä hellänä pari päivää sen jälkeen. Vapaasti saa kotiväki hekotella tälle kuvalle :D


Juu onhan tuota mahaa tullut lisää - mut niin käy vissiin kaikille vaihtareille. Ja kyllä, on työn alla tuokin prokkis.

Olipa tuossa yks viikonloppu sellanen tapahtuma kun Festival de luz - eli siis jonkunmoiset joulukauden avajaiset, joka oli siis eräänlainen paraati. Kouluissa porukka tekee sellasia kulkueita, mihin kuuluu tanssijoita, rumpalisteja, huilisteja ja vaikka mitä muuta.

Siellä sitten istuskeltiin kadun reunalla ja odoteltiin tätä paraatia. Viereen istui sitten ryhmä englantia puhuvia turisteja. Siinä sitten päädyin juttelemaan niiden kanssa ja kävi ilmi, että kanadalaisiahan ne oli. Btw sanoivat, että aluksi ajattelivat että oon jenkeistä, että on kuulemma sellanen aksentti :D Olin aika otettu. Olin tosiaan jo ajatellut että mun englanti on ruostunut pahasti täällä lattareiden seassa. Ei ilmeisesti. Mutta jokatapauksessa niillä oli ilmeisesti oppaana mukana yks sellanen paikallinen mies. Se sitten yhty mukaan keskusteluun ja kysy että mistä me Patrician kanssa ollaan, siihenhän sitten toki ylpeinä vastattiin että suomesta (ylpeitä siis koska ollaan eurooppalaisia, ei ns. gringoja :D) ja aivan kun nurkan takaa, tää mies tulee ja heittää \"TERVE TERVE\". Voitteko kuvitella kuinka meidän leuat hieman loksahti sijoiltaan siinä vaiheessa. Yleensä tosiaan kun jollekkin costaricalaiselle sanot, että oot suomessa niin ne vaan kysyy, että missä se on? Jossain jenkeissä? Tää mies tosiaan puhu muutamia lauseita suomea. Oli aika yllättävää. \"Minä puhua vahan suomi. Kalja hyvaa. Mina tykkaa karjala, karhu, lapin kulta ja mika se oli se.. KOSKENKORVA\" Siinä vaiheessa kyllä pokka petti niin totaalisesti. Ainakin se oli päässyt tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin siinä kolmessa vuodessa kun se oli Suomessa asunut. Kävi vielä ilmi, että tämä heppu oli Eppu Normaalin fani. Että sillä oli jotain levyjä kotonaan ja niitä siellä popittelee. Kieltämättä oli pienimuotoinen yllätys - ratkiriemukas sellanen kylläkin.


Törmättiin joulupukkiinkin. Hassua kyllä, vaikka joulupukki on suomesta, niin tämä pukki puhua paplatti vain espanjaa.


On mulla noi ilmeet ollu aina hallussa.


Hassua kyllä, mutta siis suomessahan aina ajatellaan että lattarimaat on mielettömän konservatiivisia. Kakkapuhetta, katsokaahan näitäkin tonttutyttöjä, jotka siellä kaduilla heiluttelivat ja heruttelivat. Mitä nuorempi tyttö, sitä lyhyempi hame -_-


Noi \"kellopelit\" (la lyra) aiheuttaa järjetöntä päänsärkyä.

Ja meidän takapihalla oli sellanen tosi söpö myrkkykäärme tos yks päivä. Et KIVA.

Emppu kiittää ja kuittaa.