Nyt pistää kyllä -anteeksi nyt vaan sanavalinta - mutta vituttamaan niin suunnattomasti. Kirjotin äsken pitkän vuodatuksen tänne, painoin että "tallenna ja julkaise" ja mitä tapahtuukaan: KOKO teksti kuvat mukaanlukien katosi jonnekin kyberavaruuteen. Että hemmetin hieno homma taas. Noh, yritän kirjotella suurinpiirtein samat asiat uudestaan. Ei kyllä enää riitä kärsivällisyys niin yksityiskohtaseen kertomiseen. Mut jos nyt ainakin jotain.

Eli siis tossa yks päivä mentiin hostmaman veljen (Freddy), sen vaimon (Sandra) ja niiden lasten (Laura ja Chiara) tollaseen paikkaan nimelta El Cruz. Siellä oli jotkut maalaistalopippalot, jossa oli kaikennäköstä. Oli tyypillisiä ruokia, tansseja ja härkätappeluita Ruuat oli ihan jees, ja noita tyypillisiä tansseja ei oikeen enää jaksais. Se on aina ensimmäinen asia, mitä täällä näkee ja niitä on joka juhlissa. Mutta kuullessani häristä (kuulostaapa muuten HARVINAISEN typerältä tuokin sana. Nyt muuten tarkemmin ajatellessani, en edes tiedä onko toi oikein taivutettu. Härkä, häristä, härjistä..), mielenkiinto heräsi. Heti tuli mieleen kuvat ja kertomukset, joita oon kuullut härkätappeluista. Veri lentää ja roiskuu, miehet katkoo luitaa ym. kivaa. Siellä oli Costa Rican Punainen Ristikin paikalla, joten ajattelin et kai siellä sitten yleensä jotain äksidenttejä tapahtuu. Noh, siinä aikani kattelin niitä miehiä, jotka siellä ratsasteli. Ainoastaan yks seitsemästä tippu sieltä härän selästä, ja sekin aika kevyesti. Joten huomioni kiinnittyi lähinnä enemmän niihin hemmetin kusiaisiin, jotka pissi mun jalkoihin siinä aika lahjakkaasti.



Minä, Laura ja joku poika.



Minä ja Laura taasen. Elkäähän välittäkö ilmeistä.



Freddy, Sandra, Chiara ja tollain suomityttö.



Sandra heittäyty taiteelliseks ja pisti mut poseeraamaan. Ja KYLLÄ, mulla on paita päällä, vaikkei se siltä vaikutakaan.

Nojoo, oli ihan hauska reissu tonnekin. Paloin kyllä pikkasen, mut minkäs sille voi.

Sitten tossa yks päivä Cecilia (hostmama) tuli kysymään, et haluunko lähtee ulos. Nooooh, minähän siinä että totta hemmetissä, joko heti mennään. Siinä sitten meikkailin ja laittauduin, ajattelin et mennään johkii pippaloimaan tai jotain. Sit sainkin tietää että mennään johkin hostmaman kaverin luokse. Olin sillee et jeejee, pullakahveille mummolaan. Siinä sitten mentiin sinne ja kun astuin ovesta sisään niin ensimmäisenä vastaan tulee tämän rouvan tyttärenpoika. Oli muuten sen verran komea näky leveällä hymyllä ja täydellisellä hammasrivistöllä varustettuna että hoh, ihan mielelläni mä ne pullakahvit siellä joisin. Siinä sitten rupateltiin ja kävikin ilmi, että tää rouva ja sen tyttärenpoika (Herman. Kyllä, oli mullakin pokassa pitelemistä kun kuulin nimen. Mut ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä...) on asunut vuoden Norjassa. Ja tää rouva oli Suomessakin käynyt. Siinä se ylisti Turkua yli kaiken. Yritä siinä sitten myötäillä "Joojoo, onhan se Turku ihan mukava paikka. Paljon historiaa ja tollee.." Juteltiin myös paljon kulttuurierosta ja muusta. Tää rouva aina heitti joka paikkaan että Norjassa porukka tekee näin, mut niin teillä varmaan Suomessakin, onhan ne niin lähekkäin kuitenkin. Minä siinä et joojoo melkein sama asia.. mut ei sinne päinkään. Yrittivät väittää mm. että syödään mielellämme kylmää ruokaa. Kakkapuhetta, graavilohen lisäksi en juurikaan kylmiä ruokia söis. Ihan lämmitettynä mielellään, kiitos.

Sitten tossa perjantaina alko sellaset kolme päivää kestävät maalaispippalot tässä ihan meidän kylässä. Perjantaina mentiin sinne kattelemaan illalla ja oli ihan mukavaa. Porukka tulee joka puolella nykimään hihasta, että moi, muistakkos mua. EN MÄ VOI KAIKKIA NAAMOJA MUISTAA. Saatikka sitten nimiä :D:D Hermanin kuitenkin (yllättäen) muistin ja tunnistin. Se sitten liittyi meidän seuraan ja yritti mua tanssittaakin. Kyllä mä sen kanssa yritin tanssia, mut ei noi cumbiat summuut IHAN oo viel hallussa. Salsan alkeistä pidemmälle ei olla viel päästy. Huh, välillä pisti kyllä hävettämään. Siel oli siis sellanen telttahökötys pistetty, ja siel oikeen kunnon latotanssit. Viereen oli pystytetty sellanen joku baari/yökerhohökötys kahessa tasossa tanssilattialla, valoilla, esiintymislavalla ja parilla baaritiskillä höystettynä. Perjantaina en mennyt sinne ollenkaan. Mut eilen (lauantaina) sitten menin sinne hostsiskon kanssa. Siinä tanssittiin ja vietettiin sitten iltaa. Tänään mentiin sinne uudestaan ja taas tanssittiin ja vietettiin iltaa. Tänään olikin sitten latinoversio Hunkseista esiintymässä siellä. Miiiikäs siinä kattellessa ja tanssiessa. Mutta just ennen kun tää kolmihenkinen tanssiporukka alotteli siinä ja hirvee lauma tyttöjä ja naisia lavan edessä huutamassa ja tanssimassa, niin alko sataa aivan kaatamalla. Sitä vettä oikeesti tuli kun joku ois sangolla kaatanu. No ei siin muuten olis ollut mitään, mut tosiaan siinä tanssilattian päällä ei oo kattoa ollenkaan. Joten siinä sitten - likomärkinä - tanssittiin ja hihkuttiin. Mut minkäs sille voi, elämä on :D

Ehkä siin nyt kaikki tärkeimmät. YRITÄN kirjotella useemmin, mut mitään en lupaa. Kuitenkin pääasia on, että nyt tiedätte että hengissä ollaan ja kaikki suorastaan loistaa täällä :D

Chao.

(Psst, mun teksti ja kuvat katos TOISEN KERRAN kyberavaruuteen. Tällä kertaa onneks olin sen verran fiksu, että kopioin tekstin ennen kun yritin julkasta :S:S)