Sori, oon ollu laiska.

Sunnuntaina ensiks mun piti menna jonnekin huvipuistoon hostmaman siskonpojan kanssa, mutta sitten kavikin ilmeisesti niin ettei silla ollut rahaa, joten ei voitu menna. Sen sijaan sitten mentiin hostmaman ja yhen sen kaverin kanssa laheiseen "kaupunkiin". Voi siella oli niin paljon kauppoja, ettei mitaan rajaa. Ja kaiken lisaks se on just se "kaupunki"/provinssi - mitenvaan - jossa Evelynilla on se yks haastateltava perhe. Josta tulikin mieleen, mun perheenvaihdos just nyt ei oo menossa mihinkaan, koska Evelyn ei oo maassa talla hetkella. Silla on joku hatatapaus jossain ulkomailla. Et tosi kiva. No mut nyt voini ainakin ostaa kuukauden salikortin, koska voin olla aika varma siita, etta seuraavaan kuukauteen ei tuu tapahtumaan mitaan. Perheen kanssa on ihan ok, mut taa koulu vaan on tosi perseesta. Koulupaivat vaan on niin turhia. Mut koulun jalkeen usein on ihan jees. Varsinkin jos rupeen siella salilla enemmankin kaymaan. Ja viimeks kun siella kavin, niin siella tosiaan oli vaan tiukkoja lattarimimmeja - just niinkun kuvittelinkin. Lievasti tuntu silta, etta en kuullu joukkuun. Mut who cares. Se on silti terapiaa parhaasta paasta. Viimeks en vaan tajunnu ottaa iPodia mukaan, niin oli vahan kuivaa - tosin ei kirjaimellisesti kuitenkaan.

Lauantaina oli koululla joku tilaisuus. Tai en tiia mika se oli. Vissiin vaan kerattiin rahaa koululle tai jotain. Koulu on kuulemma ihan PA. Itsenaisyyspaivan varjolla sitten ryostettiin ihmisilta rahaa. Tai siis oppilaiden piti teha tyypillista costaricalaista ruokaa (ainekset joutu tietenkin ite maksaa ja kaikkea). Ja sitten sita myytiin siella vanhemmille. Eli siis vanhemmat makso a)ainekset ruokiin ja b) itse ruuat. Paljonkohan koulu veti valista, mietin vaan. Mutta kuitenkin myytiin siis tyypillista costaricalaista ruokaa - eli siis riisia, papuja, kanaa ja riisipuuroa. Ei, et ole silmalasien tarpeessa, luit ihan oikein. RIISIPUUROA. Naiden suurta herkkua on riisipuuro. Ekaks kun multa kysyttiin etta oonko koskaan syonyt "arroz con leche" (suoraan kaannettyna riisia maidon kanssa) sanoin vaan et en oo ja mietin etta sepa kuulostaa oudolta. Mutta kun naa niin ylisti sita maasta taivaaseen, niin mun oli pakko maistaa sita. Ja tosiaan, se oli ihan normia riisipuuroa - ehka vahan makeempaa. Meinasin tikahtua siihen nauruun. Ja siita tulikin mieleeni etten vaan osaa kuvitella joulua taalla. Sunnuntaina kun kaytiin siella "kaupungissa" (aka Alajuelassa) niin nain ihan kamalasti kaikkia joulukoristeita sun muita. Poroja ja kaikkia. Meinasin ruveta itkemaan. En tiia, miks. Se vaan tuntu niiiiiiiin epatodelliselta. Taalla on KESA joulukuussa. Meilla on KESALOMA joulu - ja tammikuussa. Ei lunta, ei pakkasta. Vaikkakaan jos meidan ilmasto muuttuu niin nopeesti kun se on viimesten parin vuoden sisalla muuttunut, niin tuskin Suomessakaan saadaan enaa lunta ja pakkasta jouluks. Vaikka ma en tosiaan tykkaa lumesta  -  saatikka pakkasesta, niin kylla mun mielesta ne on olennainen osa joulua. Ja uuttavuotta kanssa.

Tosiaan eilen - maanantaina - oli Costa Rican itsenaisyyspaiva. Oltiin hostsiskon kanssa kattelemassa kun nailla on oikeen kunnon paraati. Oli rumpuja, lippuja ja sellasia jannia kellopelia muistuttavia soittimia (lyra, en tiia mika on suomeks. Koskaan ennen en ollu tollasta nahnytkaan). Mut se oli tosi hienoa. Ja oli niin kuuma - niin pirun kuuma. Oli hyva kun sit myohemmin juttelin aitin kanssa puhelimessa ja se valitti etta NIILLA on kuuma. Meilla taalla ei oo vissiin paivalla kertaakaan menny alle 25 asteen. Yolla kyl, kun on niin pirun kylma. Ja aamulla (lue. kuudelta aamulla, kun oon odottelemassa bussia. Can u believe that?!) on tosi kylma usein kanssa.

Mut joo. En tiia, tuntuuko teista samalta, mutta musta tuntuu et en mitaan muuta teekaan kun valita tanne blogiin. Aika korjata se, ettei porukka nyt ihan luule etta mulla kaikki tositosi huonosti ois taalla.

Eli siis. Normaalisti paivat on ihan jees. On se oma arki taallakin, eika se nyt niin paha oo. Kieli rupee sujumaan ja kotona olo on aina vaan parempaa ja parempaa. Siltikin kylla haluun vaihtaa sita perhetta jo, et ei siina. Ja kouluakin samalla, kiitos. Taa koulu on ihan perseesta. Tai siis kun en van jaksais nait pentuja koko aikaa. Kaikki on tosi lapsellisia - mun ikaset ja monet mua vanhemmatkin. Eli toisin sanoen tarviin vanhempia kavereita - mut miten hemmetissa ma niita sellasia hankin? Jos mun ainoot sosiaaliset suhteet on koulussa. Mut tavallaan perheen kaipaaminen ei oo enaa niin pahaa mita se oli sillon joskus. Kai. En tiia. Niinhan sita sanotaan, etta ekat 6 viikkoa on pahimmat. Mulla se oli ekat kaks kuukautta.

Loppujenlopuks aika menee tosi nopeesti. Viikot vaan menee jotenki. En tiia. El tiempo pasa rapido.