17 viikkoa ja yksi päivä lähtöön. Oh mi gosh. Ei ehkä yhtään jännitä tai mitään? Tuun kuitenkin olemaan vaihtari ja jo itsessään sen takia kaikki tuntee mut. "Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään". Voi en malta odottaa sitä huomion määrää. Ja okei, kaikki tuntee mut omassa kotikylässä/kaupungissä sinä suomalaisena vaihtarina. Mutta se, että vaikkapa jonnekin muualle mennessä kuitenkin erotun joukosta aika pirusti. Voisin vaikka lyödä vetoa siitä. Minä, 180 senttinen, punapäinen ja erittäin vaaleaihoinen. Oivoi, en malta odottaa.                                                                     Myös jännityksellä odotan huimasti koulunkäyntiä en español. Toki, espanja sujuu nyt jotenkuten. Siis, hyvin pienesti :D (kolmella kurssilla ei pitkälle pötkitä). Mutta yritäppä lukea vaikkapa Costa Rican historiaa espanjaksi! :D Ja mitä muuta tulee koulunkäyntiin, aluksi niin negatiiviset ajatukset koulupuvuista on jokseenkin nyt kaikonnut. Oikeastaanhan se voisi olla ihan jännää käyttää koulupukua. Joojoo, tiedän mitä ajattelette mutta se tuskin tulee olemaan mitään sinne päinkään kuin jossain japanilaisissa pornoleffoissa ;)  Hyi te, ja teidän assosiaationne.                                                         Toivoisin vaan kovasti, että perhe olisi mukava. Ja että niillä olisi taloudessa nettiyhteys! :D  Tietty, lemmikit ja sisarukset olisivat kivoja!

Mutta, adios y hasta luego!