Noniin, vihdoin paasen kirjottelemaan reissusta Tortugueroon. Oli aika mahtavaa, ilmat suosi - ei satanut kertaakaan.

Noniin, eli siis matka alkoi perjantaina. Suoraan koulusta menin yhden toisen vaihtarin kyydilla San Joseeseen. Siella sitten vietimme yon motellissa. Ja EF tarjosi meille pizzat illalla. Oli aika mahtavaa. Ja siella tosiaan tormasin pariin ruotsalaiseen vaihtariin kanssa, juttelin sen tyton kanssa vessassa kun olin hampaita pesemassa - ja englanniksi. Mika hapea. Se kysy multa et eiko mun pitais puhua ruotsia, et eiko se oo tyyliin meidan toinen aidinkieli. Ma siin sit jotain sonkkasin ruotsiks etta mun ruotsi on aika kamalaa, ja oon ihan ruosteessa taalla kun en kuule ruotsia ollenkaan. Ai etta oliko noloa :D

Seuraavana paivana sita sitten noustiin viidelta, kun bussi lahti kuudelta - ja kylla, nyt puhutaan AAMUSTA/YOSTA. Kotona en koskaan nousisi niin aikasin. Lahdettiin bussilla siis tosiaan kohti Limonin provinssia. Aamupalaa saatiin vasta reilun tunnin paasta lahdosta. Kaikki oli naantymassa :D

Oli meilla tosi komeet maisemat kun ajettiin Heredian provinssin lapi. Bussista tosin vaan paastiin ottamaan kuvia, eli ei ihan parasta mahdollista laatua.

Ja tallasessa paikassa tosiaan syotiin aamupalaa. Oli ehka terveellisin aamupala, mita oon koskaan syonyt.

Sitten kaytiin katsomassa sellasta paikkaa, missa banaanit pakataan. Siella oli ihan jarkyttavan kuuma.

Toi oli ehka joku allottavin naky vahaan aikaan. Naita veijareita on kuulemma banaaneissa paljon. Etta hyvaa ruokahalua, olin just syony banaania aamupalaks.

Siita sitten oli viela joku reilu kaks tuntia rannikolle, mut onneksi meilla oli ilmastoitu bussi, joten ei kuoltu lampohalvaukseen. Viimenen tunti oli tosi rasittavaa kyllakin kun se tie oli ihan kamalassa kunnossa; bussilla oli vauhtia ehka joku 30km/h koska tie oli pelkkaa irtohiekkaa. Joten se oli aika tylsaa. Mutta lopulta sitten paastiin rannikolle - ja koska Tortugueroon ei paase autolla (puuttuvien teiden vuoksi) - meidan piti menna sinne sellaselle veneella.

Maisemat oli aika henkeasalpaavat. Ja valilla kylla pelotti, koska oltiin tosi lahella vetta. Ja opas toitotti koko ajan, etta vedessa on paljon krokotiileja. Kai siella olikin, mutta yhtakaan en nahnyt.

Nahtiin myoskin laiskiainen. Haaste: etsi kuvasta laiskiainen. 5 pisteen vihje: se on puussa.

No vihdoinkin sitten paastiin hotellille. Se oli aika hulppea, keskella sademetsaa. Mutta tunnelmaa latisti hieman JARKYTTAVAN kokoset hamahakit, joita oli tosiaan joka puolella. Se oli jotenkin aika kamalaa. Herasin yolla varmaan viis kertaa tarkistamaan, ettei mun paalla oo mitaan hamahakkeja. Koska kuulin ennen reissua, etta joillain tytoilla oli ollu huoneessa hamiksia. Okei, tiedan etta ajattelette etta ne oli jotain pikkihamahakkeja, ja ma vaan liiottelen, mut kattokaa ite:

Ainiin, taa oli joku "golden spider" nimeltaan. Ja syystakin - sen verkko nayttaa auringonvalossa ihan kultaiselta. Ja sen verkko on tarpeeksi vahva nappaamaan kolibrin - etta aika vahvaa tekoa.

Ja tossa takana on meijan huone.

Mut toi uima-allas oli aika mahtava. Se tosiaan oli kilpikonnan muotonen. Ja vesi oli niin lamminta ettei mitaan rajaa. Se oli aika mahtavaa. Illalla paastiin uimaan, ja ette uskokaan kuinka kaunis toi uima-allas oli pimeella.

Illalla sitten joskus kaheksan aikaan lahdettiin rannalle katsomaan niita kuuluisia kilpikonnia. Nahtiin kuinka ne muni ja kuinka ne ryomi takas mereen. Ne oli ihan valtavia. Halkasija joku 1,5m ja paastiin tosiaan ihan lahelta katsomaan. Valimatkaa oli tyyliin alle metri. Se oli aika mahtavaa. Meijan opas valasi sita kilpikonnaa punasella valolla, joka ei ilmeisesti sitten hairinnyt sita ollenkaan. Ja tosiaan ne on kuuroja. Mut kameraa sinne ei saanut tuoda, joten kuvia en voi nayttaa. Mut jouduttiin kavelemaan metsassa ja ette uskokaan kuinka hirvitti kavella siel. Kun se on kuitenkin sademetsaa, ja siella on ihan mieleton maara elaimia - varsinkin jarkyttavan kokosia hamahakkeja. Ja varsinkaan kun ei nahnyt etta mihin astu, niin se oli aika seikkailu. Mun aluevalvoja (Thorge) kaveli mun takana ja saikytteli mua melkein koko ajan. Lupasin ettia sen asunnon ja kostaa sille :D Ja sitten kun meidan opas, aluevalvoja ja yks Raul (EFn edustaja) tiesi etta ma kammoan hamahakkeja, niin ne keksi uuden leikin. "Aina kun kavellaan sademetsassa, saikytellaan Iinaa ja katotaan kuinka kovaa se kiljasee". Olin niin lahella sydankohtausta - ja niin monta kertaa.

No mutta sunnuntaina sitten tosiaan lahdettiin taas merelle. Toivottiin vahan etta oltais nahty kilpikonnia "touhuamassa" - parittelemassa. Mitenvaan. Joten jouduttiin heraamaan 4.30 - ja kylla, yhakin puhutaan aamusta/yosta. Voitteko kuvitella etta ma heraan 4.30. 

No vaikka ei kilpikonnia nahtykaan, niin maisemat oli aika huikeat. Ja kylla me nahtiin delfiineita.

Auringonnousu Karibianmerella on varmasti sellanen asia, mita ihan jokainen suomalainen ei paase nakemaan.

Taa lintu oli aika janska. Se suorastaan poseeras meille kun ajeltiin veneilla ympariinsa. Opas antoi kylla ihan hyvan selityksen sen kaytokseen. Taa on itseasiassa esihistoriallinen lintu. Ja silla ei ole yhtaan oljya/tajotainjuttua sen hoyhenissa, joka pitaa sen kuivana esmes kun se sukeltaa. Joten selviytyakseen, sen pitaa kuivatella sen siipia. Ja miksi se kastuu? No a) se asuu SADEMETSASSA ja b) se sukeltaa saalistaakseen ruokansa. Sen nokka on kun keihas, ja se tosiaan keihastaa saaliinsa vedessa. Se pystyy uimaan 3m/s ja miksi silla on niin kamalan pitka kaula? No sen sukeltaessa sameassa vedessa, sen saaliit nakevat vaan sen paan - joten ne luulevat linnun olevan joku tosi pieni otokka - ei siis vaarallinen. Ja siina vaiheessa, kun saalis huomaa linnun olevan vahan isompi, on jo liian myohasta. Aika ovelaa, eikos.

Kaytiin syomassa lounasta. Oli tosi jees paikka.

Lounaan jalkeen mentiin kavelemaan sademetsaan. Se oli tavallaan tosi mahtavaa, mut tavallaan samalla tosi pelotavaa. Ja se kuumuus - ihan mieletonta. Ylhaalla on muurahaisia, jotka kiipeili joka puolella. Ne ei kulje enaa maassa - koska ihmiset astuu niiden paalle.

Ja taa oli jotain niin allottavaa. Hamahakki tosiaa. Ja silla oli muna roikkumassa takapuolessa. Etta tosi kiva. "Hunter spider" oli kuulemma sen nimi. Ja ne ei kayta ollenkaan verkkoa saaliinsa pyydystamiseen - ne HYPPAA saaliinsa niskaan. Siina vaiheessa kun opas kerto sen, lahdin kylla aika hemmetin nopeesti pois ton veijarin lahettyvilta.

Ja puun rungossa on kiinni kaarme. En muista kaarmeen nimea, mutta se on yks myrkyllisimmista kaarmeista taalla Costa Ricassa. Ainiin, ja opas kerto etta taalla on muurahaisia, jotka voi tappaa ihmisen. Ne on about 10cm pitkia, mustia ja karvaisia. Ja tosiaan - MUURAHAISIA. Yhdeksan sellasta on tarpeeksi tappamaan ihminen. Yhden pisto/purasu riittaa kiidattamaan yhen ihmisen teholle. Niita onneksi asuu vain ja ainoastaan metsissa - ettei kaupungissa sentaan.

Ja tassa - jos oikeen tarkkaan katsotte on poseerava lisko. En tieda nimea, mutta se oli ihan paikallaan, tekeytyi kuolleeksi, joten sain siita hyvan kuvan.

Ja tassa meidan poppoo. Liikuttiin kahdella veneella, mutta taa oli meijan vene. Pienempi - nopeampi - yksinkertaisesti parempi.