Aamu oli ihan katastrofaalinen. Musta oikeesti tuntu silta etta hitto meen ja buukkaan tyyliin seuraavan lahtevan lennon Suomeen. Okei, se ei olisi toiminut ihan vaan siitakin syysta, etta lennot on niin kalliita. Mutta kuitenkin. Siis. Itketti vaan ihan kamalasti koko ajan ja se oli jotain ihan kamalaa. Mulla oli niin sellanen olo etten tuu koskaan sopeutumaan tanne, etten koskaan tuu oppimaan tat hemmetin kielta, etten tuu koskaan olemaan osa mun perhetta. Mun perhe on tosi ihana. Tai siis etta ne on tosi kiltteja ja huolehtii musta kylla. Mut ne vaan on niin kylmia. Hostsisko on oikeen pikkuterroristi, musta tuntuu ettei sita edes kiinnosta paastaa mua osaks tata perhetta. Ja joskus se on oikeesti tosi vaikeeta. Mut tanaan sitten aamulla luin yhen tyton blogia. Taa tytto oli ollut Meksikossa vaihtarina. Tai siis oikeestaan siis oon lukenut tan tyton blogia jo jostain joulusta lahtien. Mutta kuitenkin. Nyt rupesin lukemaan niita sen kirjoituksia ihan vaihtarivuoden alusta. Huomasin et oikeestaan silla oli tosi paljon samanlaisia ajatuksia kun mulla. Ja nyt kun oon lukenut sen jotain uusimpia kirjoituksia, missa taa tytto oli hehkuttanut ihan kamalasti etta kuinka ei halua lahtea, ja kuinka osa hanesta tavallaan jai Meksikoon. Musta se tuntui tosi lohduttavalta. Jotenkin sain ihan uutta puhtia yrittaa koko ajan enemman ja enemman (okei, harkitsin jo hetken etta soitan mun aluevalvojalle ja sanon sille etta ei tasta elamasta tan perheen kanssa tuu yhtaan mitaan, etta haluan vaihtaa. Mut sit kuulin etta ei ne rupee kovin herkasti vaihtelemaan perheita ennenkun on ollut kuukauden taalla. Tavallaan ymmarran sen puolen, etta pitas vaan yrittaa sopeutua uuteen kulttuuriin ja nain. Mut toisaalta oon ihan varma, etta siina on sekin ettei EF halua itselleen niin paljon lisaa tekemista ihan tosta noin vaan. Kun uusien perheiden hakeminen on niille kuitenkin aika iso juttu). Joten totesin etta hitto, ei tassa oo muuta vaihtoehtoa kun yrittaa selviytya. Ehka ihan hyva niin. Ja sille tytollekin se elama Meksikossa oli ruvennut avautumaan vasta kolmannen kuukauden jalkeen. Ma en oo ollut taalla viela edes kuukautta, eli ehka mun pitais vaan antaa ajan kulua ja kattoa etta miten taa tasta lahtee.

Muuten taa on tosi hassua, ma luulin aina Suomessa ollessani olevani jotenkin sosiaalinen. Tai siis etta menin tosi herkasti puhumaan uusille ihmisille yms. (okei, en yhta herkasti kun Noora esmes, mut kuitenkin. Ja yhdessa me oltiin aika ylisosiaalinen pari). Mut taalla oon loytanyt itestani ihan kokonaan uuden puolen. Tai siis en tiennyt etta ma sulkeutuisin nain paljon kuoreeni taalla. Varsinkin ekan viikon jalkeen. Se oli aika kummallista. Mut oon kyl ihan varma etta kylla taa tasta lahtee. Oon oikeesti kyl joka paiva vaan sosiaalisempi ja sosiaalisempi. Paitsi mun hostsiskon kanssa. Se vaan on niin rasittava. Kai pitaa vaan yrittaa loytaa jonkinlainen yhteinen savel sen kanssa. Ei kai tasta muuten tuu mitaan.

Unohdin muuten ostaa sen muistitikun lauantaina, joten en tieda millon saan uusia kuvia pistettya (en tiia mainitsinko ton jo). Mut talla kertaa muistin ottaa osotteet mukaan. Elikkas :

Kirjeet:

De la iglesia catolica San Juan, Santa Barbara, 100 Sur 100 este-contiguo panaderia Salitas, Santa Barbara, Heredia, Costa Rica.

Ja jos haluutte jotain paketteja lahettaa (mielellaan saa lahettaa mm. suklaata. Kuulemma ei sula matkalla. Ja muutenkin esmes salmiakkia. Mut SUKLAATASUKLAATA. Ette uskokaan kuinka kokkoa takalainen suklaa on. Ja esmes leffoja, sarjoja, DVDita yleensakin saa lahettaa. Jos joku valttamatta haluais lahettaa mulle vaik Simpsonien tuotantokausia tai muita tuotantokausia, niin en kylla pistais yhtaan pahakseni. Ainiin, ainiin. Ja KIRJOJA, kiitos.) Niin se osote:

Enrique Reyes Mayorga, Apartado 93-3009 Santa Barbara, Heredia, Costa Rica.

Ja sitten osotatte paketin jotenkin mulle. Kun taalla on sillee samanlailla kun Suomessa, ettei paketteja tuoda ovelle ollenkaan. Ja toi on host- isan "luukku" tai joku sellanen tossa laheisessa postissa. Muuten se pitaa menna hakemaan San Josesta, jonne on vahan pidempi matka.  

Ja jos haluutte valttamatta soittaa, niin numero on (+506) 22-65-76-33 Musta on aina tosi mukava kuulla ihmisten aania.

Ja sit viel yks yhteystieto. Tosiaan musta olis ihana saada s-postia ihmisilta. Ihan vaan sillee etta mita kuuluu ymsyms. joten tassa mun s-posti osote [email protected]

Ja tosiaan, ei kai tassa kamalasti muuta.

Seuraavaan kertaan.