Ja viimeinen viikko suomessa käynnistyi juuri. Omalla tavallaan ihan mielettömän pelottavaa - taas toisella tavalla ihan mielettömän jänskää. Monet itkut on jo väännetty muutamien kavereiden kanssa, että miten tullaan pärjäämään vuoden ilman toisiamme. Miten voikin tuntea näin voimakkaasti monia täysin vastakkaisia tunteita yhtäaikaa.


Sain perheenkin vasta muutamia päiviä sitten. Ensimmäiseksi kuulin vain, että se on yksinhuoltajaäiti, kolme lasta ja koira. Ensimmäiset ajatukset oli tietenkin että ei hitto, musta leivotaan kuitenkin joku lastenhoitaja - mä kun niin rakastan lapsia *sarcastic grin*. Mutta onneksi lapset ovat kuitenkin sen verran vanhoja, että eipä musta ole niitä vahtimaan. Vanhin on Tairi 21v., Christian 16v. ja Ingrid 14v. Christianin kanssa oon jutellut puhelimessa - after all, Christian ja Tairi on ainoat englantia puhuvat henkilöt perheessä. Tairi ei ole ollut kertaakaan kotona kun oon soittanut. Nooh, siinähän on ainakin pakkorako sitten opetella sitä espanjaa.


Koulukin on selvillä. Colegio vocacional de artes y oficios - tuttavallisemmin ilmaistuna COVAO (kuten eräs costaricalainen kaverini ystävällisesti infosi). Koulupukuna on äärimmäisen mielenkiintoinen toffeen/vauvankakan värinen pikeepaita ja mustat housut. Luultavasti vielä mustat kengätkin, mutta sitä en kuvasta erottanut. En malta odottaa :S