Tanaan oli ihan jees aamu sillee, kaytiin kirkossa koulun kanssa. Ja sen takia sitten sai herata vahan myohemmin. Tai no siis tarkottaen etta kuudelta aamulla kuitenkin. Suomessa heraisin aikasintaan seittemalta. Mut parin tunnin istuminen kirkossa ei valttamatta ollu ihan mun juttu.

Mut pakko myontaa, kirkko oli ihan mahtava. Epailempa etta Suomessa yksikaan kirkko ei veda vertoja naille kirkoille taalla. Vaikka tietenkin paha sanoa, kun en ole kaikissa Suomen kirkoissa kaynyt. Mut kuitenkin katoliset kirkot on koristeellisempia ja ainakin juuri tama kirkko oli tosi uuden oloinen. Kirkon pihalla oli palmuja ja patsaita vaikka muille jakaa (otin kylla kuvia, mutta nyt just en pysty niita tanne laittamaan). Ja sisaan astuessa kaikki oli kirkasta ja varikasta. Kukkia oli joka puolella, lasimaalauksia. Ja se alttari oli jotain ihan mieletonta. Sellanen tosi iso - ja voi herranpieksut niita kukkapuskia siella - ehka kauneimpia koskaan nakemiani enkelipatsaita. Ihan mieletonta. No mutta siita sitten alkoi parin tunnin karvistely siina penkissa, kun mitaan ei edes ymmartanyt. Siella oli joku kuoro jotain pikkusia laulamassa, se oli ihan piristavaa. Mut vahan kylla nauratti kun Nooran kanssa joskus todettiin etta melkeinpa joka ikisessa lattaribiisissa on sana corazon "sydan" ja rupesin kuuntelemaan niita lauluja siel kirkossa. JOPA niissa joka ikisessa laulussa oli mainittu corazon. Hieman nauratti kylla. Ja jossain valissa rupesin haistamaan etta hitto, taalla oikeesti palaa joku. Kattelin vahan ymparilleni niin eikohan ne poltellut jotain suitsukkeita siella. Ja sen "messun" paatteeksi ihmiset nousi ylos, rupes halailemaan ja poskipusuttelemaan toisiaan. Ihan kaikkia ventovieraitakin. Se oli jotain ehka kummallisinta koskaan. En vois kuvitella etta Suomessa tehtais noin KOSKAAN. Kirkossa. Ei ikina. Mut oli se tavallaan ihan sopoa. Et oli ihan kiva.