Melkein kasinkosketeltava tylsyys. Oon koulussa ja meilla on espanjan kirjallisuutta. Mutta mun ei ole pakko olla niilla tunneilla, koska se on kuulemma niin haastavaa se espanja. Joten saan olla tietokoneluokassa. Ja totta kai ma tulen tanne mielummin kun oon siella koska a) taalla on paremmat koneet kun internet"kahvilassa" ja b) mun ei tarvitse maksaa tasta. Joten mulla on hyvaa aikaa kirjotella blogia. Ainut vaan etta kun just eilen kirjottelin pitkan jutun, niin en tieda mita nyt sitten kirjottaa.

Okei eilen paivaa piristi huomattavasti kun juttelin Patrician kanssa puhelimessa. Se pyysi mut niille viikonlopuksi ja silla oli jo kaikki suunnitelmat valmiina. Perjantaina tehdaan jotain - varmaan menee siihen et kaydaan hakemassa joku leffa ja jotain - lauantaina mennaan shoppaamaan (lue: paivaksi hengailemaan laheiseen ostoskeskukseen) ja sunnuntaina jos vaan mahdollista niin kaydaan manikyyrissa, pedikyyrissa ja kampaajalla. Saa nyt nahda etta mita ne hinnat on taalla, mutta kampaajalla mun pitaa ainakin kayda. Paatin juuri etta varjaan hiukset ruskeiks (sellasiks kun mita mulla luonnostaan on) ja leikkaan kaikki huonot pois. Joten saattaapi olla etta tukka lyhenee aika paljon mut saapahan kaikki kuivat latvat kerralla pois :S Voi se kylla piristi eilen koko paivan kun sai jutella jonkun kanssa. Onneks ei oo enaa kun taa ja huominen paiva koulussa. Naa paivat menee kyl ihan mielettoman nopeesti. Valilla on hetkia, jolloin kaipaan Suomeen - mutta huomasin tossa yks paiva ettei se ikava oo enaa samanlaista. Ei ensinnakaan itketa enaa kun ajattelen Suomea. Ja meidan liikkasalissa on Suomen lippu - nykyaan pystyn katsomaan tuota lippua itkematta. Ekoina viikkoina koulussa ei olis tullut mieleenkaan tehda niin. Mut se on janna etta miten eri paivina on ikava eri asioita. Jonakin paivana sita ikavoi vanhempia, toisena paivana on ikava kavereita. Ja tanaan mulla on kamala ikava mun hoitokoiria. Tai no. Hoitokoiria ja hoitokoiria. Tarkotan siis Brendaa, Kapsua ja Onnia. Lahinna kun koirat taalla ei oo samanlaisia. Ne on jotenkin tosi kapisen olosia. Ainakin kaikki ne koirat, jotka ma oon tavannu. Ihastuin ikihyviksi kun nain etta mun luokkakaverilla, just silla Andrealla on ainakin yks sellanen ihan hirveen iso rottweiler. Se mun muistaakseni sano et niilla on kolme koiraa, mut nain vaan sen yhen. Sen nimi on Frodo - kylla nimetty juuri sen elokuvan mukaan. Ja niiden yhen kissan nimi on Sokrates :D Yks oli Negra - ihan vaan koska se kissa on musta. Ja muiden nimia en muista niin sitten millaan.

Lueskelin tossa just kaikkia kommentteja, joita oon saanut tanne. Tuli jotenkin tosi kiva olo kun huomas, etta ihmiset Suomessa ei oo unohtanu mua ihan kokonaan :D Ja en tiia, en osaa selittaa mut on tosi kiva kun ihmiset pistaa kommenttia :)

Okei, eli tanaan siis ilmeisesti mun aluevalvoja tulee meille kaymaan. Tai ainakin se sano mulle niin. Tosin, mun hostsisko puhu jotain etta mun aluepaallikko olis tullut eilen kaymaan - kappas kun ei tullut. Mut toisaalta kun tan kuulin ihan suoraan mun aluevalvojalta, joten luulisin kyl et se tulee. Paasen valittamaan tosta perheesta. Se on vaan niin hankala kun periaatteessa siis ne on pitany musta hirveen hyvaa huolta - sillee mulla on kaikki ok. Mut kun ma vaan en yksinkertaisesti viihdy tossa perheessa alkuunkaan, niin minkas teet. Mut kun oon varma etta taa perhe ottaa nokkiinsa siita. Oon ihan varma etta ne ajattelee et oon ihan hirveen kiittamaton ja muuta. Mutta kun kyse ei kuitenkaan oo alkuunkaan siita. Arvostan kylla huimasti sita, etta ne on ottanu mut tonne ja tehny tilaa et saan oman huoneen ja muuta. Mut minkas teet. En haluu etta mun vuosi menee ihan pilalle vaan ja ainoastaan ton perheen takia :S Tai siis etta ei mun perhe oo maksanu itteansa kipeeks siita, et ma tuun tanne ja oon vaan arsyyntynyt koko ajan ton perheen takia - tuskin iskakaan moottoripyorarahoistaan luopuessaan ajatteli etta tuun tanne tylsistymaan, arsyyntymaan jne. Korjatkaa toki jos oon vaarassa, mut nain kuvittelisin :D Ja mika tassa on kaikista pahinta - mun perhe oikeesti tykkaa musta. Paitsi en tiia mita hostsisko ajattelee, mut muut ainakin. Ja kun en oo tietenkaan niille puhunut mitaan siita et en viihdy niiden kanssa. Hostmama on monesti sanonu et "ainoo ongelma on taa sijainti, se ettei taalla oo mitaan lahella, eikos?" Ja ma vaan "joojoo". En voi sanoa sille et joo sori nyt vaan, mut ensinnakin sun tyttares on raivostuttava, sun sisko on raivostuttava - ainakin usein - sakin oot kylla suhteellisen rasittava koko ajan. Miten mulle onkin voinut osua tallanen perhe :S En ymmarra. Vai johtuuko se sittenkin musta? Jos taa on vaan osa kulttuurishokkia? Mut toisaalta miks sit tunsin heti Andrean luona kaydessani ihan mieletonta helpotusta. Niiden kanssa oli jotenkin niin luontevaa olla ja tunsin etta mut hyvaksyttiin heti mukaan porukkaan. Se oli jotain, mita tan mun nykyisen perheen kanssa en oo koskaan tuntenut. Etta kumma juttu.

Jotenka mutta siis. Taa viikonloppu menee varmaan tosi mukavasti Patrician kanssa. Ja sita seuraavana viikonloppuna on viikonlopun matka sellaiseen paikkaan kun Tortuguero.

Mennaan katsomaan tallaisia veijareita sinne. Niilla on kuulemma nyt pesimisaika niin nahdaan kun ne ryomii meresta rannalle yms. Aika janskaa. Mut tietenkaan en mee perheen kanssa. Koska niilla ei oo autoa jne. ne ei tee koskaan mitaan. Hostmama sano just mulle etta niiden on lahes mahdotonta menna koko perheen kanssa rannalle paivaks. Kay saaliks ihan sikana sita mun hostsiskoa. Costa Ricassa on kuitenkin ihan mielettoman upeita rantoja kuten esmes:

Btw, mulla ei oo havaintoa kuka toi yllaoleva mies on. Googletin vaan kuvan rannasta :D

Puerto Viejo. Kuulemma ihan mielettoman upea ranta, en oo paassyt kaymaan. Niinkun tosiaan en oo paassyt kaymaan viela yhellakaan rannalla. Haluun niin menna jonnekkin loikoilemaan ja ottamaan aurinkoa ettei tarvis ihan maidonvalkeana tulla Suomeen takaisin. Mutta jos saan sita perhetta vaihtaa niin ne kay rannoilla tyyliin tosi usein. Tai niin ne sano ainakin mulle. Andrea sano et ne tekee jotain joka viikonloppu. Ja sit mun nykyinen hostmama piti mulle sellasen saarnan tossa yks paiva et Costa Rica on tylsa paikka, ei taalla oo koskaan mitaan, ja kuinka mun ois pitany menna Meksikoon etta siella on enemman juhlia ja kaikkia. Voitteko kuvitella miten mulla oli ajatukset maassa tollasen saarnan jalkeen :/ Olisin voinut vaikka motata sita hostmamaa sillon. Oli aika tylsaa.

Mut tosiaan se matka sinne Tortugueroon tulee olemaan varmaan aika huippu. Tai toivotaan niin. Pitaa muistaa ottaa kamera mukaan niin pistan tanne sitten pitkan selityksen matkasta (toivottavasti) upeiden kuvien kera.

Sita odotellessa...